JUNTUSEN NAAPURIT

Olen siellä

2012-01-30T12:32:00.000+02:00

Sunnuntai aamuna juon kahvia viluiset jalat yöpaidan alle taitettuna, kuuntelen puolella korvalla perheeni ääniä, vilkaisen ruokahuoneen kapeasta ikkunasta heräävää aurinkoa, ja yhtäkkiä olen siellä.

On lämmin, juuri valkeneva aamu, sellainen myöhäisen heinäkuun utu ympärilläni käännyn juuri mökin vessan nurkalta pihapolulle, sovitan paljaan jalkani laakeaan kiveen, siihen samaan, johon olen sovittanut sen matkallani aina. Kivi on lämmin ja jalanmuotoinen, miten se voi ollakin aina vaan, vaikka jalka on kasvanut. On hiljaista ja on kaikki ne äänet.

Hetki kestää ehkä sekuntin sadasosan, mutta sen aikaa olen ollut poissa. Ikävä jää iltaan asti.

Hyvä ikävä, jota tuntee kun tietää, että jälleennäkeminen on varmaa.

Haaveita ja haavereita

2012-01-26T13:46:00.000+02:00

Mylläävä Leijonamieli mylläröi mielikuvitus mustaherukoita muussiksi.

Ja tappelupukarilta näyttävä Tuuki, tänään hänellä on kuvassa näkyvän huulilävärin lisäksi myös mustasilmä.

Kietoisin pumpuliin, puhaltelisin uneen, silittelisin sileäksi, sen tekisin.

Jos.

Tautivuode ja syysterveiset

2012-01-25T10:40:00.000+02:00

Syksyiset kuvat marraskuun arkistoista. Tunnusmusiikkina köhiminen, niistäminen, haukottelu ja nuutunut tuhina.

Lunta tulee ovista ja ikkunoista, taukoamatta. Me emme tee asialle mitään, röhnötämme sohvalla kasassa ja otamme erävoittoja flunssasta mummon mustaviinimarjamehun voimin. Mies kolaa kuin hullu öisin kun me jo nukumme.

Pidä jalat lämpiminä ja nenä kuivana!

Keskusteluja päivän politiikasta

2012-01-21T14:05:00.000+02:00

Juttelimme pitkän tovin. Minä ja puolueuskollinen tulipunainen sieluni.

Huomenna äänestämme Suomelle vihreää presidenttiä, kaikessa yhteisymmärryksessä ja rauhassa. Sillä hän on ehdokkaista paras ja virkaan sopivin.

Äänestä sinäkin, omantuntosi mukaan. Se, kenen numeron lappuun kirjoittaa, on kunkin oma asia, mutta jos koppiin ei vaivaudu, on se loukkaus niitä oikeuksia kohtaan, jotka esi-isämme ja -äitimme ovat meille taistelleet, sekä häpeäksi jokaiselle äänestämättä jättäneelle.

Takkitehdas: Sininen

2012-01-18T13:21:00.000+02:00

Tiedättekö sanonnan "pukeutunut kukkaverhoon"? Se on saanut alkunsa kaltaisistani ihmisistä...

Takki valmistui viime lauantaina, ja on jo kovassa käytössä todettu mukavaksi, kivaksi, just oikeen pituiseksi, lämpimäksi, hyväksi liikkua (kahden pulkan vetäminen onnistuu!) ja muutenkin aikas kantajansa näköiseksi. Kivointa tässä on kerrankin oikean kokoinen huppu ja korkea resorikaulus, jollaisen soisin jokaiselle hartiaseudun kolotuksista kärsivälle.

Niin ja se kangas...? Ostin palana vanhasta työpaikasta ihan erilaista takkia ajatellen vuonna 2008, on sisustuskangasta (joku tunnistaa kuuluisan englantilaisen kukkakuvioiden suunnittelijan ja hälle vastaan, että joo, on se aito äshli), mutta kuitenkin paksua puuvillaa. Palveli keittiönsohvan päällisenä kun takkiprojekti hautautui, kunnes löysi itsensä pesukoneesta ja yhtäkkiä leikkuusaksien alta. Kierrätyskangasta suorastaan!

Vielä PS: Senkin tajusin, että kaikkein kivointa ompelua minusta on takkien ompelu. Sopivan ronskia ja suurta, paksut materiaalit ja mahdollisuus visioihin ja luovuuteen. Tykkään! Tahdon tehdä lisää!

Unirukous ja tuttiketju

2012-01-17T13:15:00.001+02:00

Hyvä Pienten lasten äitien Suojelija. Olethan olemassa?

Olen täällä väsymyksen valtameressä, enkä näe kovin hyvin eteeni. Pelkään, että vaihe, jossa illalla sänkyyn meneminenkin pelottaa, ei ole enää kaukana, kun tietää, että pään tyynyyn asettaminen aloittaa vain ylösnousemusten rumban, eikä kylmillä lattioilla väsynein hartioin tee mieli tanssia.

Sinä lupaat: "Joskus." Mutta "joskus" on nyt hieman liian epämääräistä. Tahtoisin päivämäärän, johon sinnitellä. Vaikka näin: "12.8.2013 saat taas nukkua kokonaisen yön." Aiemminkin käy.

Ystävällisin terveisin nimimerkki "Äiti on vähän väsynyt".

***

Tuttiketjun tein naapurin tytölle. Samantyyppiset ovat killuneet omien pienten bodynkauluksessa, Leijonamielellä aikanaan ahkeraankin, kun hän tuttien päälle jotain tajusi. Jos sinun pienesi tutti tahtoo aina tipahdella, ja tarvitsisit tällaisen ei-mitenkään-sertifioidun-mutta-kovassa-käytössä-koetellun härpäkkeen, ota yhteyttä profiilin sähköpostiin!

Syliterapiaa?

2012-01-13T14:29:00.000+02:00

Tuletko syliin? EN TULE!

Tuletko viekkuun? EN TULE!

Halataanko? EI HALATA!

Ja sitten, istut vessassa, ja hän seisoo edessäsi naama punaisena ja mutrulla huutaen:

"Minä TAHDON tulla sinun syliin! Äiti ota minut syliin! Minulla on paha mieli!"

Ja sinä sanot, ettei syliin nyt pääse, mutta halataan. Koska jos et sano niin, kiljut takaisin panaisena ja mutruisena jotakin siitä, etteikö herrajumala edes WC:ssä saa olla yksin.

*

2012-01-11T11:07:00.000+02:00

*

2012-01-10T08:41:00.000+02:00

Leijonamieli kuuntelee tätä.

Minä puolestani en kai ikinä lakkaa ihmettelemästä toisten kykyä käyttää ja ymmärtää, muokatakin kieltä ja tehdä riimejä, sanoa asioita ja sitten vielä kaikki musiikki ja soitanta siihen päälle...

Tuutikki tapailee sanoja, löytää navan ja seisoo kolme sekunttia ilman tukea. Tanssii polvet notkuen!

Viimeyönä hän myös nukkui. Olen uudestisyntynyt.

*

Joskus elämä kusettaa
sen täällä oppia saa
kusettaa
vaan ei pottia jaa.

Eppu Normaali: Tien päällä taas

Meri, joka jäätyy

2012-01-09T12:17:00.000+02:00

Jäätyvä meri ympärillä höyryää ja paukahtelee, risahtelee ja kolisee, kunnes olen varma, että merenhenkien armeija marssii jossain usvan keskellä ja pitää meteliään.

Marraskuussa pelkäsin näitä päiviä, nyt otan ne avosylin vastaan ja toivotan tervetulleeksi kuin vanhan ystävän. En itsekään ymmärrä miksi, mutta TALVI on juuri nyt parasta, mitä voi tapahtua.

Sunnuntai

2012-01-08T14:17:00.000+02:00

Talvi, joka tuli ja on kaunis. Kauniinpi kuin olisin ikinä uskonut.

Sunnuntai joka on kestänyt koko viikon ja heiluu nyt huipussaan.

Haikeus, haikeus, haikeus.

Arki, joka koittaa kun huomenna silmänsä aukaisee.

Yksi loppiaiselta unohtunut enkeli ruokahuoneen lampussa ja mies, jolle sydämeni kuuluu pyhinä ja maanantaisin, sekä niiden välillä.

Musta aurinko

2012-01-02T14:01:00.000+02:00

Tammikuu vasta alkoi ja minä jo kuljen kevään ensisateeseen. Soitan Juicea autoradiossa niin että päässä humisee kun haen apteekista flunssalääkettä ja olen yksin kymmenen minuuttia unettomuuksien välillä. Niin on tehtävä.

Rannalla nousi punainen, kultaiten, sininen ja lila aurinko.

Kuiskaan:

"Ole minulle ihminen
kun toiset tappaa toisiaan,
rakasta minua,
minä rakastan sinua.
Ja sinä hymyilet
ja katsot noin
viet minut aamuun uuteen..."

Jäähyvästi, outo vuosi

2011-12-31T11:20:00.000+02:00

Terveiseni täältä, missä meri vyöryi syliin ja koputti ovelle vain kääntyäkseen pois. Missä vuoden viimeisenä päivänä viiletän pyörälläni halki kylän eikä sormiakaan palele.

Jäähyvästi, outo vuosi. Pakkaan sinut laatikoihin ja vien kirpputorille myyntiin, mutta muistot pidän. Ne, joille ei voi keksiä hintalappua. Hyvät ja huonot, surulliset, kipeät, rakkaat, hersyvät.

Lomaa vielä viikko. Sen aikana opettelemme jälleen nukkumaan, toivon.

24

2011-12-24T08:00:00.000+02:00

Lopuksi palaan alkuun. Ensimmäiseen jouluuni, ja sen myötä toivotan kaunista, muistojen täyteistä juhlaa sinullekin!

23

2011-12-23T15:28:00.001+02:00

Mummini kuten haluan hänet aina muistaa.

Lämpimänä ja leppeänä, kauniina heinäkuun kolmantena, 60-vuotis päivänään, merelle katsoen.

22

2011-12-22T08:00:00.002+02:00

Talvella mökillä on kuin toinen maailma.

Rakastan vanhaa Tekla I:sta joka ryskyy läpi jään ja jättää meidät Heinäkallion eteen. Hiihdämme jäätämyöden pari kilometriä mökille, missä kaikki on ensin kylmää ja pimeää, ja sitten lämmintä ja kotoisaa.

Haaveilen joulusta mökillä. Toivon, että haave toteutuu sitten kun lapset ovat sen kokoisia, että jaksavat matkan, ja talvi on kylmä niin, että joulukuun lopussa jäät kantavat.

21

2011-12-21T08:00:00.002+02:00

Perheemme huvittelee hautaamalla toisiaan hiekkaan. Emme ole päässeet tavasta edes minun ja veljeni varttumisen myötä.

20

2011-12-20T08:00:00.002+02:00

Minä ja etenkin veljeni olemme venähtäneet verraten edellisiin. Ja isästäni on tullut ryppyisempi. Minun tukkani ei enää ole vaalea, ja termari on uusi.

Mutta me olemme yhä saarenrannalla, hiekka on yhä kuumaa, kivet isoja ja sileitä, meri sininen ja Suursaari kaukana horisontissa.

19

2011-12-19T08:00:00.003+02:00

Maalla, joskus keskikesällä.

Kaikista kukista eniten rakastan kurjenkelloja.

18

2011-12-18T14:58:00.002+02:00

Virne kertoo kaiken tarvittavan.

17

2011-12-17T12:29:00.000+02:00

Ensimmäinen vauva, josta olen välittänyt. Ja oikeastaan ainoa ennen omiani.

Pikkuveljelläni ja minulla on ikäeroa kuusi ja puoli vuotta. Hänen nukkuessaan kerroin hänelle salaisuuksia kuiskaten pinnojen välistä. Myöhemmin vahdin mökillä hänen päiväuniaan suklaalevyn ja viiden markan hinnalla. Luin Eemeliä ja Tiina-kirjoja yläsängyssä ja huusin äitiä kun pieni heräsi. (Ensimmäiseksi kesätyöksi aika leppoinen jos vertaa vaikkapa mieheni lapsuuden kesiin Suonenjoen mansikkatilalla...)

16

2011-12-16T08:00:00.003+02:00

Kaupantädillä myynnissä peruselintarvikkeita: mumia, rusinoita, mehua, keksejä, puurohiutaleita. Ja törkeen makee asu, miksei myöhemmällä kaupantädinurallani ikinä ollut näin hienoja työvaatteita?!

15

2011-12-15T08:00:00.002+02:00

Souda, souda kalaluodolle.*

Minä soudin lähteelle, Omenasaareen, kaislikkoon, merkkikiven ympäri, Lehmään ja muutenvaan.

Veljeni souti kerran Hietakariin, sinne minä olen mennyt vain moottorilla.

*Astrid Lindgren: Saariston lapset

14

2011-12-14T08:00:00.000+02:00

Pohjustukseksi todettakoon seuraavaa:

Mökillämme on laituri ja mutapohja ja naapurisaarien rannoilla kallioita tai karkeahkoa hiekkaa.

Sitten tuli se kesä ja Kalajoki. Meri, hiekkasärkät, laineet ja pitkät pitkät matalat rannat. Vakuutan, että Kalajoen päivinä olen ollut maailman onnellisin lapsi.

13

2011-12-13T08:00:00.005+02:00

Minä, paras ystäväni, meidän isit, ja harmaa, harmaa Hakunila.

Epäilijöille vakuutan: ei sitä harmautta silloin huomannut. Huomasi vain hiekkalaatikon, parhaan ystävän ja meidän isit, jotka oli kivoja ja lähti pihalle sinne harmauteen.

12

2011-12-12T08:00:00.000+02:00

Maalla, isän kotipaikalla, on pelottavimmat ukkoset ja eniten hyttysiä.

Sieltä on myös tämä kuva, jota rakastan. Enkä pilaa sitä sanomalla yhtään mitään muuta.

11

2011-12-11T08:00:00.003+02:00

Tarina, jota isäni kertoo:

Hän oli pesemässä autoaan. Minä kärtin ja kärtin, anna minun, isä minä tahdon auttaa, minä tahdon pestä. Isä vastaili, kohta saat, odota vielä hetki. Kun hän sai auton pestyä ja huuhdeltua, sain minä harjan, ja kehoituksen, että nytpä on sinun vuorosi.

Tässä kohden tarinaa isäni nauraa, ja sanoo:

"Se sinun ilmeesi! Sellainen, että ymmärsin sinun tajunneen, että auto on jo pesty, hommat on tehty, ja sinulle annettu vain silmälumetekemistä."

Sen jälkeen meillä oli kaksi autonpesuharjaa.

10

2011-12-10T08:00:00.003+02:00

Minä RAKASTIN kukkien kastelua!! (Tämä todella ansaitsee kaksi huutomerkkiä.)

Ja minä rakastin valtavia sadevesipönttöjä, joihin keräsimme pesu- ja kasteluvettä. Ja inhosin kuivia kesiä, joina tuota vettä säännösteltiin, enkä saanut valuttaa sitä mielinmäärin hanasta ämpäriin, ämpäristä kannuun, kannusta maailmalle...

9

2011-12-09T08:00:00.004+02:00

Lehmistä en muista mitään.

Joidenkin ihmisten muistoihin kuuluvat maalaismaisema ja kotieläimet. Ei minun. Nämä lehmät ovat albumin ainoat, eikä sieltä löydy kissojakaan.

Minun kissani oli pehmeä lumileopardi Kiti. Sitä rakastin.

Rakastin, rakastan.

8

2011-12-08T08:00:00.003+02:00

Sorsia, sorsia, sorsia!

Muistan hiekkasiivilän, sen, miten hyvä siinä oli pitää leivänmuruja. Ja muistan tunteneeni, että olen korkealla, huimasti sorsien yläpuolella, kun istuin papan tekemillä rappusilla saunamökin edessä tuo siivilä käsissäni.

Muistan myös tuon päälläni olevan puseron. Se oli ihana! (Olen ollut hirveän tarkka vaatteistani jo pienenä, minulla on aina ollut joku suosikkivaate, jossa olisin kokoajan. Tarhaan lähdöstä ei tullut mitään, jos oikea sukkahousupari ei ollut puhtaana...)

7

2011-12-07T08:00:00.002+02:00

Roiskuttaa vettä Kuusijärven rannalla. Voi, miten sitä rakastinkaan! Isä etsi jonkin oksanpätkän ja sillä rikoimme veden pinnan. Juju oli jemmata oksa rannalla kasvaviin pusikoihin, ja kun seuraavan kerran tulimme paikalle, jännitys oli suuri: löytyykö vanha oksanpätkämme vielä, vai onko sen vienyt tuuli tahi muu katastrofi.

6

2011-12-06T08:00:00.001+02:00

Isänmaan toivot vuonna 1985. Sadetakkimuoti on sama edelleen, ja minä näytän tässä aivan tyttäreltäni.

Tästä päiväkodista en muista mitään, olin siellä vain yhden vuoden, mutta seuraavassa tapasin parhaan ystäväni, siskoni voisi sanoa, jonka kanssa kaivoimme tunnelia päiväkodin aidan alitse. Tunneli tuli valmiiksikin, ja muistan sen huimauksen kun ryömimme aukosta. Olimme hetken toisella puolen ja palasimme. Kukaan ei tainnut huomata pakoamme.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

5

2011-12-05T08:00:00.002+02:00

Sorsia. Joka kesä sorsia, jotka syövät kädestä. Ja vanhoja limppuja, joita ruinattiin mummin jemmasta niille sorsille.

Minä pelkäsin, että sorsa luulee varpaitani pullaksi. Ja sittenkin tykkäsin niistä niin.

4

2011-12-04T08:00:00.002+02:00

Meillä on mökki saaressa. Ja sieltä saaresta me menimme veneellä "saarenrannalle". Siis toisen saaren.

Näin tekevät muuten myös muumit, joten touhussa on oltava järkeä. Jos et usko, katso kirjasta "Muumipappa ja meri". Kannattaa tosin katsoa se kirja ihan muutenkin vaan.

3

2011-12-03T08:00:00.001+02:00

Muistan tunteen: kun mahtuu istumaan pesuvatiin. Voiko sen muistaa oikeasti, vai vain valokuvista?

Mummini opetti minut sanomaan "pesuvati". Sitä en muista, mutta uskon kun kerrotaan. Sitten taas sen muistan, miten mummin lattiaharja oli mökillä yhden kaapin alla, ja miten ihanaa oli kurkata, että harja tänäänkin, yhävielä, on paikallaan.

2

2011-12-02T08:00:00.002+02:00

Sama lakki keikkui tyttären päässä koko viime kesän.

Se, joka on joskus käynyt Kuusijärvellä, hihkaiskoon nyt!

1

2011-12-01T13:54:00.000+02:00

Monella tapaa kulunut vuosi on ollut yhtä ympyrän sulkeutumista, yhä uudelleen ja uudelleen. Alkuvuodesta tyttäreni syntymä, loppuvuodesta mummini kuolema, ja kaikki tapahtunut sillä välillä.

Outo vuosi. Kaunis, kipeä, heleä, kirkas. Myrskyisä ja niin kovin tyyni.

Siksi vietän tämän joulukuun muistellen. Palaan ihan alkuun, valokuva-albumeihin, jotka nekin juuri tänä vuonna toin viimein vanhempieni nurkista omaan kotiini.

Sanotaan muistelua vaikkapa joulukalenteriksi, toivottavasti viihdyt sen parissa.

(Ylimmässä kuvassa minä ja pappani, alemmassa neljän sukupolven naiset: isomummini, mummini, äitini ja minä.)

Marraskuun lopussa

2011-11-25T17:54:00.000+02:00

Marraskuun lopussa meillä on elonkorjuujuhlat. Grillissä tulet, poikien lempivihanneksia siellä, yhtäkkiä aikaa tehdä niitä puhteita, jotka omana aikanaan jäivät muiden ajatusten jalkoihin. Käy tämä näinkin, porkkana rapsahtaa hampaissa, eikä maata kääntäessä palele.

Nurinkurista on toivottaa teille hyvää virallista pikkujouluviikonloppua ja ensimäistä adventtia sunnuntaina. Ajatella, yhden päivän aamuna voi tonkia peltohommissa ja illalla maistaa saunan päälle luomu jouluolutta. (Pitäähän meilläkin ihan pienet joulut olla.)

Mutatoitunut retiisi ei enää päässyt lautaselle. (toim.huom.)

Harmaa

2011-11-24T16:14:00.002+02:00

Kun taivas on harmaa, kun vesi sataa villahuivin ja kauluksen väliin iholle, kun kaikkia kolmea väsyttää, kun yksi uhmaa ja toinen kasvattaa hampaita, kun tuuli vie mietteet, kun tuuli vie kaikki kuuluvat äänetkin, on vain yksi paikka missä olla.

Rannalla sielu tarttuu ulapalla kieppuvien vaahtopäiden kyytiin, yksi nauraa, toinen huokaa ja kolmas ummistaa silmänsä, suutelee puuta ja pelkää päivää, jona meri jäätyy.

Torstain 2. omakuva

2011-11-24T11:29:00.000+02:00

Tuulee niin että pään sisällä viuhuu.
Aurinko ei tunnu nousevan ollenkaan.

*

2011-11-22T13:00:00.000+02:00

Raskas

2011-11-21T14:19:00.000+02:00

Vainajärven rannassa on
parvi muuttolintuja
mikä niitä riivaa
riivaa myöskin minua
lentävät ja kiertelevät
vanhan kirkontornin yllä
eivät osaa päättää
lähteäkö vaiko jäädä

CMX: Raskas

Futon!

2011-11-18T13:03:00.001+02:00

Rakkautta ensi makuulta. Nyt takana viikon kiihkeä lempi.

(Ja ne väittivät, että totuttelu kestää viikon!)

Jos patjan hehkutus on mielestäsi liioittelua niin kuulehan tätä:
Nukun kyljelläni, eikä minuun koske!
Nukun selälläni, eikä minuun koske!

Nukun, eikä minuun koske.

Torstain omakuva

2011-11-17T09:24:00.000+02:00

Palautan torstain omakuvat blogiini (torstaikuvien buumi oli silloin joskus ajanlaskujen alussa kun esikoistani odottelin).

Egosentrisyys kunniaan!

Valo kiertää talon

2011-11-15T15:00:00.002+02:00

Syksyisin ja keväisin on muutaman viikon jakso, jolloin valo kiertää koko talon. Se paistaa matalalta ja suoraan sisälle vuorollaan jokaisesta ikkunasta. Iltapäivällä se lopettaa kierroksensa sohvaan, ja sohva palaa. On hikisen kuumaa, keltaista ja kirkasta.

Sitten aurinko sammuu ja kello kolme sytytän kaikki lamput palamaan.

Tyyntä tyynempi, kirkasta kirkkaampi

2011-11-14T15:48:00.001+02:00

Surupuku: nainen

2011-11-12T09:03:00.000+02:00

Kun mummot kuolevat
heistä tulee kukkaniittyjä ja heinää
ja joistain mummoista tulee puita
ja he humisevat lastenlastensa yllä,
suojaavat heitä sateelta ja tuulelta
ja levittävät talvella oksansa
lumimajoiksi heidän ylleen.
Mutta sitä ennen he ovat intohimoisia.

Eeva Kilpi

Näin sanoen saatan mummini lepoon tänään. Sitä ennen silitän mekon. Keitän perunoita. Nukutan pienen. Pakkaan papan isänpäivälahjan. Otan kakun uunista. Ja haen kukat. Ja itken.

Tanssii valon kanssa

2011-11-10T21:21:00.000+02:00

Kirjoitin typerän runon pakkasaamuista.

Pyyhin sen pois ja kysyn vain:
kuuletko, miltä tämä kaikki kuulostaa raskaan maiharin alla? Kuuletko, miten kylmyys kimaltaa ilmassa?

Miten paksut talvihaalarit kahisevat.

*

2011-11-10T08:27:00.002+02:00

Aamukävely

2011-11-09T14:50:00.000+02:00

Tahdon kuvata kuuran.
Myöhästyn.

Vaan jää minulle hiekkatien rapina, matalalta paistava aurinko, vaununpyörän rohina, väsyneen tuhina ja pojan loputtomat kysymykset.

Hengitys, joka höyryää!

Naamio

2011-11-08T12:41:00.001+02:00

Maalaan itselleni
uudet kasvot vanhalla siveltimellä.

Paljon kauniimpi minusta tulee,
sellainen joka
miellyttää maailmaa.

(Hetken aikaa
musta pensseli ylähuulellani
näytän aivan hitleriltä.)

Katse

2011-11-07T17:05:00.001+02:00

Päiväunilla

2011-11-07T12:19:00.002+02:00

Mutta sitten vyöryi jättiläislaine - mistä se nyt ilmestyi kun oli aivan tyyntä? - mutta jostain se vain tuli ja kahmaisi hänen lapsensa mukanaan, ja he upposivat, ja heidän hiuksensa huojuivat kuin meriheinä syvällä veden alla. Hirvittävää! Miksi lapset eivät voineet pysyä aina kolmivuotiaina ja istua hiekkaläjässä sankoineen ja lapioineen, jotta pääsisi tällaisista tuskista!

(Astrid Lindgrenin rakkaimmat sadut II, Saariston lapset, WSOY 2007)

Surupuku: mies

2011-11-04T09:23:00.000+02:00

Tosin loppuvat kerran askeleet vaeltajilta
kukin vuorostaan on nukkuva syliin maan.
Vaan katso; kaikki he kuitenkin mukana ovat,
nekin, joiden tomu on uupunut vaeltamaan.

Uuno Kailas

Kivimies

2011-11-02T10:34:00.000+02:00

*

2011-11-01T18:01:00.002+02:00

Sitä seisoo kaislahetteiköllä sormet sinisinä
ja katsoo viistosti takaisin aurinkoon
kuulee kaikki maan äänet.

Laulu marraskuulle

2011-11-01T07:47:00.000+02:00

Makaan säkkipimeässä ja ajattelen vainajia, joilla on villasukat jalassaan.
Eikö kaikilla ole? Niillä ainakin on, joiden lähtövaatteista äitini saa päättää.

Minullakin on, ja kaksi peittoa päällekäin
ja palelevat jalat.

Kuulen yskinnän vuoroin molemmilta kyljiltä, ja tiedän olevani elossa.

Esikoinen herää ensin
itkettää, unettomien öiden jälkeen itkettää aina
mutta kun aurinko viimein nousee me olemme jo juoneet monta kuppia teetä
ja syöneet viinirypänöitä.

Ajattelen:
Vainajien jalat eivät palele.
Eivät ainakaan niiden, joiden lähtövaatteista äitini saa päättää.

Kaislikossa suhisee

2011-10-31T10:46:00.001+02:00

Hän on pyörän selässä, kaislikossa, alamäessä, nuhanenässä, laiturin nokassa, lätäkössä varpaillaan polvillaan kontallaan rähmällään. Ylhäällä taas, jo menossa.

Perhe pukukopissa

2011-10-30T15:54:00.000+02:00

Omakuva päivässä (tervetuloa takaisin!)

2011-10-29T10:59:00.006+03:00

Oli ikävä valokuvia. Ja ikävä tänne Juntusen naapuriin. Kirjoitukset pysyvät yhä Pöytälaatikossa, mutta täällä tutussa osoitteessa on nyt hyvä aloittaa jotain ihan uutta. (Ei kuitenkaan ompelimoa vielä, remontti on kesken.)